Läpimurto kepeillä

Ensimmäistä kertaa kokeiltiin Hetan kanssa 12 kepin sarjaa. Ja hyvinhän se tyttö jaksoi. Toiseksi viimeisen kepin kohdalla meinasi keskittyminen herpaantua, kun edessä näkyi makupalakippo, mutta onneksi tyttö teki homman nätisti loppuun. Ehkäpä seuraavaksi voidaan siirtyä keppiharjoitteluun ilman apuohjaajaa...

Rengas on ollut ongelmana siitä lähtien, kun siirryttiin maxi-renkaalle. Välillä sujuu, mutta välillä taas ei huvita hypätä. Tässäkin onneksi on näkyvissä valoa tunnelin päässä. Tänään Heta hyppäsi renkaan ilman ainuttakaan kieltäytymistä.

Ja jälleen tänään sai huomata, että agilityn vaikein osa on se ohjaaminen. Ainakin näin aloittelijalle on erittäin vaikeaa ajoittaa ohjaamista, hidastella ja kiihdytellä oikeissa kohdissa. Aina välillä toivoisi myös niitä silmiä takaraivoonkin, kun itsensä hahmottaminen kentälle on niin vaikeaa. Jotenkin sitä välillä unohtuu keskittymään koiraan, että ei huomaakaan kun esteet jotenkin ilmestyy siihen omien askelten eteen. Edessä taitaa olla pitkä ja kivinen tie ohjaajaksi opettelemisessa.