Hyvää Joulua!

Hetan joulu sujui leppoisasti matkustellen, ulkoillen ja ihmisten liikkeitä seuraillen. Heta tunnisti oman lahjansa muiden joukosta ennen aikojaan, kun lahjaksi tuli syötävää. Kiltin tytön tavoin Heta ei kuitenkaan avannut paketteja ennen lupaa. Tapanina ilma oli niin lauha, että päästiin metsälenkille lumipalloja heittelemään. Tämä reissu oli varmasti Hetan joulun kohokohta.

Syksyn agilityharjoitukset päätettiin komeasti pikkujoulukilpailussa, jossa tultiin kolmansiksi. Sijoitus oli komea, koska virheitä kerättiin radalta enemmän kuin tarpeeksi. Mutta leikkimielinen kisa oli kaikille ensimmäinen 12 esteen rata, joten virheitä taisi ropista kaikille. Koko treeniporukka sai luvan osallistua ensimmäisiin epävirallisiin kisoihin kilpailuvalmiiden möllien radalla (ei kontakteja, pujottelua ja keinua). Saa nähdä uskaltaudunko lauantaina kauden päättäjäiskisoihin :)

Kaikkien kaveri

Joskus tuntuu, ettei Hetan tarvitsisi olla kiltti ihan kaikille ihmisille. Tänäänkin aamulenkillä törmättiin kadun laidasta toiseen seilaavaan ja viinalta löyhkäävään kulkijaan. Tämä kulkija tietenkin ihastui Hetaan ja silloin Hetakin tykästyi vaappuvaan kulkijaan. Heta hankautui miehen jaloissa ja vispasi häntää. Mies lupaili vievänsä Hetan jänismetällekin. Heta oli kuulema oikein hieno poika metsälle :)

Olenhan minä tietysti heti alusta asti huomannut, että Hetalla ei ole suurempia vahdin ominaisuuksia. Mitä nyt joskus pitää haukahtaa oveen koputtelijoille. Murtovarkaatkin neiti tyrmäisi korkeintaan ylitsepursuavalla ystävällisyydellä. Kuka sitä kehtaisi mitään viedä, kun jaloissa pyörii vieraaseen ihastunut koira.

Viikonloppuna sain uuden kameran, joten nyt on odotettavissa kuvia Hetasta ja Hetasta. Iltaisin kun ei voi pihalla pimeässä kuvata, niin olen illat harjoitellut kameran käyttöä sisällä. Jostain syystä koiruus ei ollut kapistukseen yhtä ihastunut kuin minä. Mutta nätiltähän tyttö näyttää ihan vaan tylsistyneenä makaillessakin.