Touhotukset muuttaa

Muutan vähän nettisivujeni rakennetta ja Touhotuksiin ei tule enää päivityksiä. Tästä lähtien Hetan kuulumisia voi seurata omilta sivuilta kuulumiset osiosta. Heta & Saku

Valkohäntäpeura

Nyt on aikaa lenkkeillä. Laman kourissa kärvistellessä täytyy löytää positiivisia puolia lisääntyneestä vapaa-ajasta. Me on vietetty aikaa maalla ja Heta nauttii siitä suunnattomasti. Päivien plussakelit ja öiset kovat pakkaset ovat tehneet vahvat hanget, joilla pääsen minäkin kävelemään. Tässä mennään suolla aamutuimaan ja Heta pomppii hangella kuin valkohäntäpeura konsanaan.

Lisää kissoja

Hetan koirakaverit ovat nykyään melko vähissä, mutta uusia kissoja tutustuttavaksi löytyy. Tänään poikettiin katsomassa itämaisia ja siamilaisia kissoja. Pikku kaverit olivat vielä pentuja, joten Heta oli heidän eka koiratuttavuus. Ja niinhän siinä aina käy, että kissat ovat rohkeampia tutustumaan, vaikka alussa meinaisi toisinpäin ollakin.

Myyräjahti

Hetan uusiin ulkoiluharrastuksiin on pysyvästi tullut myyräjahti. Maalaiselämän antamat virikkeet poikkeavat kaupungin huveista. Pihapiiri sekä pellon- ja metsänlaidat kuhisevat myyriä ja hiiriä, jotka herättävät saalisvietin. Vaikka Hetan metsästystaidot on todella alkeelliset maalaiskissan taitojen rinnalla, niin kyllä pari myyrää on jo löytänyt tiensä koiran suuhun. Heta hyppelehtii pienimpien myyrän vingahdusten, hajujen ja näköhavaintojen perään. Jopa hylätyt hiirenpesätkin on saanut kyytiä, kun houkuttelevat hajut leijuvat edelleen ilmassa. Tässä kuvassa Heta tonkii vesimyyrän koloa jalat ja kuono mudassa. Eihän sieltä mitään löytynyt, mutta hupia riitti pitkäksi aikaa.

Maalaiselämää

Pari päivää maalla ja Heta on jo sopeutunut isoimpiinkin naapureihin. Aluksi vähän jännäsin, että mitenköhän neitiä voi päästää irti ollenkaan, kun rajanaapureina on lehmiä. Mutta eihän lehmistä ongelmia tullutkaan. Hetalla löytyy mukavasti kunnioitusta isompia kavereita kohtaan, joten kavereita voi ihailla rauhassa ihan irtikin.

Juhannusheila

Juhannuksena käytiin etelän lomalla. Mukavissa maalaismaisemissa odotti yllätys, kun talon herrana olikin kehräävä kissimirri. Heta oli utelias, mutta hämillään. Miten tämmöisen otuksen kanssa pitäisi olla? Elekieli ei ihan vielä auennut molemmille. Pikkuisen taisi tulla eripuraakin, kun Heta kiersi Saku herraa vähän kauempaa. Mutta kun vähän etäämmältä tutkaili kaveria, niin kaverukset tuli ihan hyvin toimeen.

Metsänkävijä

Koiran paikka on emännän mukana metsäretkellä ja retki voisi kestää ikuisesti. Tämmöistä luulen taas Hetan miettineen, kun viiden tunnin metsälenkin jälkeen neiti jäi seisomaan metsän laitaan kauas autosta. Sieltä se vain tuijotti, kun nakkelin tavaroita autoon eikä värähtänytkään huudellessani sitä auton kyytiin. Niin sitä sai taas hakea neidin hihnan päähän ja talutella sitten autolle.

Tänään metsään ei lähtenyt mukaan kyypakkausta, mutta se aika on jälleen käsillä. Vaikka maisema oli välillä erittäin luminen, niin silti paikoitellen oli niin sulaa ja lämmintä, että kivellä oli jo sisilisko lämmittelemässä. Siellä missä sisilisko tarkenee, on varmasti tarpeeksi lämmintä myös kyylle.

Kevään huonoja uutisia on, että me ei mahduttu Hetan kanssa agilitykurssille. Tämän se teettää, kun ei ole aikaa/intoa talkoilla ja treenata ympärivuotisesti. Mutta onneksi hätä ei kuitenkaan ole aivan mahdoton. Koska kuitenkin ollaan seuran jäseniä ja perustaidot on tullut jo hankittua, niin voimme rauhassa käydä omatoimisesti treenaamassa seuran kentällä. Nyt odotellaankin vain lopullista lumen sulamista, jotta agilitykausi pääsisi alkuun.