Ailahteleva treenikevät

Kevätkauden treenikausi on ollut seilausta aalloonpohjien ja -harjojen välillä. Pari kolme treenikertaa painittiin hyppyongelman kanssa. Heta ei suostunut hyppäämään normaaleja maxien hyppyjä. Syyksi arveltiin joko loukkaantumista (tosin mitään loukkaantumistilannetta ei ole ollut) tai tavallista herkkähipiäisempää mieltä rimojen pudotuksille. Luultavasti siis Hetan mieli järkkyi, kun rymisteli rimojen kanssa ja siksi tuli rimakauhua. Mutta vauhtia haettiin jälleen matalista hypyistä. Treeneihin tuli sopivasti myös tauko kyytiongelmien vuoksi ja nyt hypyt maistuvat jälleen normaalisti.

Hetan kohdalla omena ei ole kauas puusta pudonnut eli tyttö on tullut isäänsä ainakin joissakin asioissa. Kepeistä alkaa muodostua yksi Hetan lempiesteistä. Pujottelu sujuu loistavasti kunhan vain saataisiin se aloituskin sujumaan. Ilman apuohjaajaa Heta ampaisee innostuksissaan parin ekan kepin ohi ja pujottelee loput loistavasti.

Rengaskin on mennyt vähän vaihtelevalla menestyksellä. Nyt kokeiltiin rengasta ilman apuohjaajaa ja Heta yllätti positiivisesti. Heta hyppi rengasta oikein innoissaan. Tosin vielä ei sujunut hyppy-rengas yhdistelmä, mutta toiseen suuntaan sujui.

Haukkukeitaan A-este on sulanut lumipeitteestä ja pitkästä aikaa kokeiltiin sitäkin. Hienosti sujui ja todisteeksi saatiin vauhdikas valokuvakin.

Hiihtoretki

Koko viikonlopun on ollut loistavat ulkoilukelit. Molempina päivinä on saatu nauttia pikkupakkasista ja auringonpaisteesta. Onneksi löytyy autoileva kaveri, joka on innokas hiihtämään. Päästiin siis hiihtoretkelle meren jäälle. Heta oli onnensa kukkuloilla, kun sai kirmailla pitkin jäätä pilkkijöiden jättämien roskakala-aarteiden perässä. Ja löytyihän pikku saarilta jäniksiäkin, joiden perässä piti vähän ryntäillä. Ei ole tyttö tainnut ikinä olla niin väsynyt kuin nyt kolmen tunnin hiihtoretken jälkeen.