Hetan touhotuksia

Touhotukset muuttaa

2010-06-24T11:15:00.004+03:00

Muutan vähän nettisivujeni rakennetta ja Touhotuksiin ei tule enää päivityksiä. Tästä lähtien Hetan kuulumisia voi seurata omilta sivuilta kuulumiset osiosta. Heta & Saku

Valkohäntäpeura

2009-03-24T11:40:00.016+02:00

Nyt on aikaa lenkkeillä. Laman kourissa kärvistellessä täytyy löytää positiivisia puolia lisääntyneestä vapaa-ajasta. Me on vietetty aikaa maalla ja Heta nauttii siitä suunnattomasti. Päivien plussakelit ja öiset kovat pakkaset ovat tehneet vahvat hanget, joilla pääsen minäkin kävelemään. Tässä mennään suolla aamutuimaan ja Heta pomppii hangella kuin valkohäntäpeura konsanaan.

Lisää kissoja

2009-03-08T22:17:00.000+02:00

Hetan koirakaverit ovat nykyään melko vähissä, mutta uusia kissoja tutustuttavaksi löytyy. Tänään poikettiin katsomassa itämaisia ja siamilaisia kissoja. Pikku kaverit olivat vielä pentuja, joten Heta oli heidän eka koiratuttavuus. Ja niinhän siinä aina käy, että kissat ovat rohkeampia tutustumaan, vaikka alussa meinaisi toisinpäin ollakin.

Myyräjahti

2008-11-03T21:17:00.002+02:00

Hetan uusiin ulkoiluharrastuksiin on pysyvästi tullut myyräjahti. Maalaiselämän antamat virikkeet poikkeavat kaupungin huveista. Pihapiiri sekä pellon- ja metsänlaidat kuhisevat myyriä ja hiiriä, jotka herättävät saalisvietin. Vaikka Hetan metsästystaidot on todella alkeelliset maalaiskissan taitojen rinnalla, niin kyllä pari myyrää on jo löytänyt tiensä koiran suuhun. Heta hyppelehtii pienimpien myyrän vingahdusten, hajujen ja näköhavaintojen perään. Jopa hylätyt hiirenpesätkin on saanut kyytiä, kun houkuttelevat hajut leijuvat edelleen ilmassa. Tässä kuvassa Heta tonkii vesimyyrän koloa jalat ja kuono mudassa. Eihän sieltä mitään löytynyt, mutta hupia riitti pitkäksi aikaa.

Maalaiselämää

2008-07-07T20:12:00.002+03:00

Pari päivää maalla ja Heta on jo sopeutunut isoimpiinkin naapureihin. Aluksi vähän jännäsin, että mitenköhän neitiä voi päästää irti ollenkaan, kun rajanaapureina on lehmiä. Mutta eihän lehmistä ongelmia tullutkaan. Hetalla löytyy mukavasti kunnioitusta isompia kavereita kohtaan, joten kavereita voi ihailla rauhassa ihan irtikin.

Juhannusheila

2008-06-23T21:38:00.002+03:00

Juhannuksena käytiin etelän lomalla. Mukavissa maalaismaisemissa odotti yllätys, kun talon herrana olikin kehräävä kissimirri. Heta oli utelias, mutta hämillään. Miten tämmöisen otuksen kanssa pitäisi olla? Elekieli ei ihan vielä auennut molemmille. Pikkuisen taisi tulla eripuraakin, kun Heta kiersi Saku herraa vähän kauempaa. Mutta kun vähän etäämmältä tutkaili kaveria, niin kaverukset tuli ihan hyvin toimeen.

Metsänkävijä

2008-04-19T19:48:00.002+03:00

Koiran paikka on emännän mukana metsäretkellä ja retki voisi kestää ikuisesti. Tämmöistä luulen taas Hetan miettineen, kun viiden tunnin metsälenkin jälkeen neiti jäi seisomaan metsän laitaan kauas autosta. Sieltä se vain tuijotti, kun nakkelin tavaroita autoon eikä värähtänytkään huudellessani sitä auton kyytiin. Niin sitä sai taas hakea neidin hihnan päähän ja talutella sitten autolle.

Tänään metsään ei lähtenyt mukaan kyypakkausta, mutta se aika on jälleen käsillä. Vaikka maisema oli välillä erittäin luminen, niin silti paikoitellen oli niin sulaa ja lämmintä, että kivellä oli jo sisilisko lämmittelemässä. Siellä missä sisilisko tarkenee, on varmasti tarpeeksi lämmintä myös kyylle.

Kevään huonoja uutisia on, että me ei mahduttu Hetan kanssa agilitykurssille. Tämän se teettää, kun ei ole aikaa/intoa talkoilla ja treenata ympärivuotisesti. Mutta onneksi hätä ei kuitenkaan ole aivan mahdoton. Koska kuitenkin ollaan seuran jäseniä ja perustaidot on tullut jo hankittua, niin voimme rauhassa käydä omatoimisesti treenaamassa seuran kentällä. Nyt odotellaankin vain lopullista lumen sulamista, jotta agilitykausi pääsisi alkuun.

Lumirieha

2008-02-10T16:38:00.000+02:00

Tänä talvena lumen odotelu kesti vielä viime vuotistakin pidempään. Mutta onneksi maahan on kertynyt vähän lunta, jotta koirat saa kuntoilla kinoksessa ja jahdata lumipalloja. Tänään Heta riehkasi Ronjan kanssa ja ainakin välillä oli oikein hauskaa.

Syksy saapuu

2007-09-23T20:10:00.001+03:00

Käytiin ruskaretkellä Kalimeenojalla, missä Heta pääsi juoksentemaan vapaasti. Reissussa vastaan tuli pari suomenlapinkoiraa, jotka innostuivat leikkimään hippasta Hetan kanssa. Heta oli onnensa kukkuloilla, kun sai juosta karkuun, minkä kintuista pääsi eikä kaverit saaneet sitä kiinni.

Ennen metsälenkkiä käytiin treenaamassa. Kameramies oli matkassa ja tallensi videolle minun ja Hetan juoksentelun. Videolla näkyy meidän moottori harrastamiseen eli Hetan innostus toimintaan ja sekin, että muuten hiljaisesta koirasta kuoriutuu mahdoton metelöijä aina treenikentällä. Olen ollut erittäin tyytyväinen tämän kesän treenailuun. Saavutettiin kaudelle asetetut tavoitteet eli kaikki esteet sujuu jo radallakin. Ensimmäisiin kisoihin, edes epävirallisiin, ei vielä uskaltauduttu. Mutta ensi kesänä pitää kokeilla kisaamistakin. Tämän kesän harjoituksissa on viimeistään saanut huomata, että meidän kohdalla tässä lajissa menestyminen ei enää ole koiran ominaisuuksista kiinni, vaan onnistuminen on täysin riippuvainen ohjaajan taidoista.

Kilpailuvalmiit?

2007-08-20T08:26:00.000+03:00

Vihdoinkin tämä päivä on koittanut. Ensimmäisen kerran vilahti mielessä, että ehkä me vihdoin oltaisiin valmiita kokeilemaan kisaamista. Ihan pari viikkoa sitten löydettiin tyyli pujotteluun ilman hihnanpäässä roikkuvaa jarrumiestä. Tästä innostuneena päätin kokeilla keinua ilman keinun liikkeitä hidastavaa apuohjaaja. Apuohjaajan tarpeen vuoksi keinua ei ole harjoiteltu kuin ihan vähäsen, joten ihmetys oli suuri, kun Heta tajusi keinun jujun heti, kun sitä yksikseen kokeiltiin. Nyt keinua mennään jo ilman hihnaakin eikä suuria vahinkoja ole sattunut. Mitä nyt tänä aamuna neiti juoksi keinun läpi ja teki komean ilmaloikan, kun keinu katosikin jalkojen alta. Mutta radalla adrenaali virtaa, joten Heta ei ollut ilmalennosta moksiskaan ja keinulle rynnättiin heti uudella innolla.

Nyt, kun Heta hallitsee jo kaikki esteet, on kilpaura kiinni enää minun taidoistani ja rohkeudestani. Nähtäväksi jää, joko tänä vuonna aloitetaan kisaileminen vai keräänkö rohkeutta vielä ensi talven ajan. Epävirallisissa kisoissa pitäisi käydä jo tänä vuonna.

Juhannusloma

2007-06-24T17:07:00.001+03:00

Vietettiin Hetan kanssa mukava juhannus Rovaniemen maisemissa. Näyttelyssäkin oli tarkoitus käydä, mutta ei ollut meille ensimmäinen kerta, kun myöhästyttiin ilmoittautumisesta. Juhannusaattona ihailtiin yöllistä auringonpaistetta. Heta näki reissulla myös tuttuja, mutta minulta ei kannata kysyä kuka se oli. Neiti meni ihan pähkinöiksi yhden naisen nähdessään. Ei meinannut olla riemulla rajoja, kun Heta pyöri ja heilutti peppua minulle tuntemattoman naisen jaloissa.

Reissuun kuului myös reippailua Ounasvaaralla. Kierrettiin luontopolku ja poikettiin näköalatornin juurella. Emäntä ei kuitenkaan uskaltautunut torniin asti, kun paikalla ei ollut ketään soittamassa hätäapua, jos vaikka putoaisin tornista. Metsässä vierähtikin mukavasti aikaa ja illalla oli väsyneitä sekä koira että emäntä. Poroja ei näkynyt, mutta oli ne muistanut jättää Hetalle terveisiä papanoiden muodossa.

Sunnuntai aamuna huomasin, että oli tullut hippastua vähän liikaa asfalttiteillä, kun Heta aristi askelia. Epäilin lihasjäykkyyttä, mutta aikani tutkiskeltuani huomasin Hetan aristavan polkuanturoita. Hetan jalkoja säästääkseni lähdettiin kotimatkalle vähän suunniteltua aiemmalla junalla. Pakko kehaista, että Heta oli oikein reipas koira koko matkan ajan. Ensimmäinen hotelliloma oli onnistunut ja nyt tiedän, että neidin kanssa voi matkailla vaivattomasti.

Synttärit 3 v

2007-06-19T08:45:00.000+03:00

Lauantaina 16.6 vietettiin Hetan synttäreitä. Tyttö on päässyt jo mukavaan nuoren neidin ikään. Yhteistä aikaa vietettiin ulkoillen ja päivän kruunasi herkkuhetki. Tällä kertaa oli tarjolla vaniljajäätelöä ja broileripyöryköitä. Heta poseerasi oikein tomerasti synttärikuvassa, kun palkka oli niin lähellä. Vaikka neiti välillä höseltää korvat lukossa, niin kyllä tosi paikan tullen malttia riittää :)

Vauhtia renkaalla

2007-06-04T08:20:00.000+03:00

Eilen oli loistava aurinkoinen keli ja koko päivä vierähti ulkoillessa. Aamupäivän puolella lähdettiin liikkeelle ja käytiin kokeilemassa lyhyitä ratoja. Harjoiteltiin rengasta radalla ja leikkauksia. Homma sujui hyvin ja onneksi oli kameramies paikalla ottamassa todisteita onnistumisesta. Agilityspurttien jälkeen suunnattiin metsälenkille. Metsässä vierähtikin mukavasti 5-6 tuntia. Heta touhusi tyytyväisenä metsässä koko reissun, mutta kotona lojahti pedille todella väsynyt koira. Mutta väsyneen koiran uni on tavallistakin makoisampaa.

Kesän agilitytreenit on lähtenyt mukavasti käyntiin. Viime perjantain treenit olivat erittäin hyvät, kun minäkin vihdoin sisäistin jotain uutta. Tai siis vanhaa asiaa, mutta vihdoin oppi jysähti takaraivoon. Ryhmän vetäjä kehaisi myös Hetaa, kun tyttö kuulema kuuntelee hyvin ohjausta, jos vain osaa ohjata :)

Rotan puraisu

2007-04-25T20:57:00.000+03:00

Juoksuisella nartulla on ilot vähissä, kun lenkitkin on vain remmilenkkejä. Joten päätin antaa Hetan nauttia hieman saaliin etsinnän iloista. Heta oli erittäin kiinnostunut tienvieren heinikosta. Päästin Hetan nuuskuttelemaan heinikkoon, kun siellä varmaan oli joku hiiri tai myyrä ihmeteltäväksi. Heta olikin tosi tohkeissaan tuoksuista ja nuuskutteli häntä pystyssä lakoontuneiden korsien seassa. Välillä minäkin näin heinänkorsien liikahtavan ja ajattelin, että ehkä siellä tosiaan on joku hiiri. Ajattelin Hetan metsästystaitojen olevan sen verran huonot, että ei se mitään heinien seasta kerkiä napata. Mutta äkkiä Heta nappasikin johonkin ja samassa säpsähti taaksepäin. Näin vain vilauksen isosta mustasta mötikästä, joka mielestäni oli rotan kokoinen. Heta syöksyi heti karanneen rotan perään ja silloin huomasin heinien värjäytyvän verestä punaiseksi. Vedin Hetan pois heinikosta ja totesin rotan puraisseen Hetaan jonnekin kirsuun. Verta vuoti aika paljon, mutta vuoto tyrehtyi onneksi nopeasti. Kotona tarkastelin vielä Hetan kuonoa, mutta en löytänyt mitään selvää haavakohtaa, joten onneksi nirhaisu taisi olla pieni. Pitää nyt tuijotella tuota kirsua tarkkaan, että pikku haava ei pääse tulehtumaan.

Ailahteleva treenikevät

2007-03-27T08:30:00.000+03:00

Kevätkauden treenikausi on ollut seilausta aalloonpohjien ja -harjojen välillä. Pari kolme treenikertaa painittiin hyppyongelman kanssa. Heta ei suostunut hyppäämään normaaleja maxien hyppyjä. Syyksi arveltiin joko loukkaantumista (tosin mitään loukkaantumistilannetta ei ole ollut) tai tavallista herkkähipiäisempää mieltä rimojen pudotuksille. Luultavasti siis Hetan mieli järkkyi, kun rymisteli rimojen kanssa ja siksi tuli rimakauhua. Mutta vauhtia haettiin jälleen matalista hypyistä. Treeneihin tuli sopivasti myös tauko kyytiongelmien vuoksi ja nyt hypyt maistuvat jälleen normaalisti.

Hetan kohdalla omena ei ole kauas puusta pudonnut eli tyttö on tullut isäänsä ainakin joissakin asioissa. Kepeistä alkaa muodostua yksi Hetan lempiesteistä. Pujottelu sujuu loistavasti kunhan vain saataisiin se aloituskin sujumaan. Ilman apuohjaajaa Heta ampaisee innostuksissaan parin ekan kepin ohi ja pujottelee loput loistavasti.

Rengaskin on mennyt vähän vaihtelevalla menestyksellä. Nyt kokeiltiin rengasta ilman apuohjaajaa ja Heta yllätti positiivisesti. Heta hyppi rengasta oikein innoissaan. Tosin vielä ei sujunut hyppy-rengas yhdistelmä, mutta toiseen suuntaan sujui.

Haukkukeitaan A-este on sulanut lumipeitteestä ja pitkästä aikaa kokeiltiin sitäkin. Hienosti sujui ja todisteeksi saatiin vauhdikas valokuvakin.

Hiihtoretki

2007-03-04T08:14:00.000+02:00

Koko viikonlopun on ollut loistavat ulkoilukelit. Molempina päivinä on saatu nauttia pikkupakkasista ja auringonpaisteesta. Onneksi löytyy autoileva kaveri, joka on innokas hiihtämään. Päästiin siis hiihtoretkelle meren jäälle. Heta oli onnensa kukkuloilla, kun sai kirmailla pitkin jäätä pilkkijöiden jättämien roskakala-aarteiden perässä. Ja löytyihän pikku saarilta jäniksiäkin, joiden perässä piti vähän ryntäillä. Ei ole tyttö tainnut ikinä olla niin väsynyt kuin nyt kolmen tunnin hiihtoretken jälkeen.

Vuosi vaihtui rytisten

2007-01-01T08:10:00.000+02:00

Uusi vuosi ei alkanut kovinkaan mukavissa merkeissä. Vuoden vaihteen juhlinta herätti Hetassa paukkuarkuuden. Pari ensimmäistä vuotta meni Hetan kanssa hyvin. Rakettien pauke sai aikaisemmin aikaan lähinnä vain katseen valpastumisen ja korvien höristelyä. Nyt oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Neljän jälkeen alkoi paukuttelu ja samalla alkoi tärinä ja läähätys. Pikaisella pissillä oli kuitenkin käytävä ennen kuin varsinainen sota alkaisi. Hieman ennen kuutta alkoi varsinainen tauoton pauke, joka välillä tuli läheltä ja välillä vähän kauempaa, ja kesti yli puolen yön.

Hetan stressi oli pahimmillaan 18-20 välisenä aikana. Ruokakaan ei maistunut. Illan mittaan olo taisi hieman tasoittua, koska läähätys ja tärinä lakkasi jo ennen paukuttelun vähenemistä. Stressi taisi kuitenkin laueta paremmin vasta aamuyöstä, jolloin Heta alkoi aukoa illalla herkuilla täytettyä vessapaperirullaa. Mutta jotta ei olisi päästy liian helpolla, niin aamusella 5-6 välisenä aikana joku myöhäinen juhlija pamautteli valtavan määrän oikein suuria raketteja tosi lähellä meidän taloa. Kumma kyllä Heta ei näistä suuresti hermostunut, vaan tyytyi ainoastaan nostamaan pään ylös ja kuuntelemaan herkeämättä kovaa pauketta.

Suurinpana huolena on, että kuinkahan tästä paukkuarkuudesta joudutaan kärsimään jokapäiväisessä arkielämässä. Tänään aamulenkillä Heta jarrutteli ulko-ovella eikä olisi halunnut tulla pihalle. Lenkille päästiin ja välillä oli tosi mukavaakin, kun retuutettiin keppejä. Mutta sitten kuului pari kaukaista pamausta ja loppu matka meni täristessä ja läähätellessä. Johtuiko tämä vain viime yön jälkeen korkealle jääneestä stressitasosta vai panikoidaanko tästä lähtien aina jokaista pikku kolahdusta? Ainakaan paukuista ei päästä ihan heti eroon, koska pikku paukkuja kuuluu varmasti pitkin koko tämän viikon. Ensi vuonna tiedän varautua vuoden vaihtumiseen jonkinlaisten rauhoittavien aineiden kanssa.

Hyvää Joulua!

2006-12-27T21:55:00.000+02:00

Hetan joulu sujui leppoisasti matkustellen, ulkoillen ja ihmisten liikkeitä seuraillen. Heta tunnisti oman lahjansa muiden joukosta ennen aikojaan, kun lahjaksi tuli syötävää. Kiltin tytön tavoin Heta ei kuitenkaan avannut paketteja ennen lupaa. Tapanina ilma oli niin lauha, että päästiin metsälenkille lumipalloja heittelemään. Tämä reissu oli varmasti Hetan joulun kohokohta.

Syksyn agilityharjoitukset päätettiin komeasti pikkujoulukilpailussa, jossa tultiin kolmansiksi. Sijoitus oli komea, koska virheitä kerättiin radalta enemmän kuin tarpeeksi. Mutta leikkimielinen kisa oli kaikille ensimmäinen 12 esteen rata, joten virheitä taisi ropista kaikille. Koko treeniporukka sai luvan osallistua ensimmäisiin epävirallisiin kisoihin kilpailuvalmiiden möllien radalla (ei kontakteja, pujottelua ja keinua). Saa nähdä uskaltaudunko lauantaina kauden päättäjäiskisoihin :)

Kaikkien kaveri

2006-12-16T15:23:00.000+02:00

Joskus tuntuu, ettei Hetan tarvitsisi olla kiltti ihan kaikille ihmisille. Tänäänkin aamulenkillä törmättiin kadun laidasta toiseen seilaavaan ja viinalta löyhkäävään kulkijaan. Tämä kulkija tietenkin ihastui Hetaan ja silloin Hetakin tykästyi vaappuvaan kulkijaan. Heta hankautui miehen jaloissa ja vispasi häntää. Mies lupaili vievänsä Hetan jänismetällekin. Heta oli kuulema oikein hieno poika metsälle :)

Olenhan minä tietysti heti alusta asti huomannut, että Hetalla ei ole suurempia vahdin ominaisuuksia. Mitä nyt joskus pitää haukahtaa oveen koputtelijoille. Murtovarkaatkin neiti tyrmäisi korkeintaan ylitsepursuavalla ystävällisyydellä. Kuka sitä kehtaisi mitään viedä, kun jaloissa pyörii vieraaseen ihastunut koira.

Viikonloppuna sain uuden kameran, joten nyt on odotettavissa kuvia Hetasta ja Hetasta. Iltaisin kun ei voi pihalla pimeässä kuvata, niin olen illat harjoitellut kameran käyttöä sisällä. Jostain syystä koiruus ei ollut kapistukseen yhtä ihastunut kuin minä. Mutta nätiltähän tyttö näyttää ihan vaan tylsistyneenä makaillessakin.

Esimakua ilotulituksesta

2006-11-24T19:32:00.000+02:00

Tänään saatiin hieman esimakua vuodenvaihteen ilotulittelusta. Joku ei oikein malttanut odottaa raketteineen uuden vuoden juhlintaa, vaan paukutteli taivaalle 5-6 rakettia. Raketit eivät ole olleet Hetalle suuri ongelma, mutta kyllä se niihin reagoi. Nytkin pari ensimmäistä paukausta meni mukavasti. Mutta kun raketteja pamahteli lisää, niin Hetankin jännitys kasvoi. Heta vilkuili minuun turvaa hakien ja häntä painui jalkoja vasten (tosin ei vielä massun alle). Viimeisten pamausten kohdalla alkoi kävelytahti kasvaa ja tytteli pälyili ympärilleen varsin epäilevästi. Onneksi raketit loppuivat ja 10-15 minuutin kävelyn jälkeen ei Hetassa ollut enää huomattavia jännityksen merkkejä.

Agilitya ja käpyherkku

2006-11-23T08:03:00.000+02:00

Maanantain treeneissä koin vaihteeksi itsekin onnistumisen riemua. Tehtiin kolme rataharjoitusta, joista kaksi mentiin läpi ilman pienemmiksi pätkiksi pirstomista. Onnistuneilla radoilla esteitä oli 5-8 kpl ja radat koostuivat hypyistä, putkista ja pöydästä. En tiedä oliko onnistumisen takana Hetan kehittyneet taidot minun huitomisen tulkitsemisessa vai osasinko todella ohjata hieman aikaisempaa paremmin. Ihan sama miten asia on, onnistumisen tunne oli loistava.

Treeneissä kokeiltiin ensimmäistä kertaa suoria keppejä (aikaisemmin vinot kepit harjottelun helpottamiseksi). Suorat kepit menivät ihan siinä missä vinotkin, joten hyvältä tuntuu. Keinua kokeiltiin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Ensimmäistä kertaa huomasin, että Heta osasi hieman jarrutella vauhtia keinun alastulossa. Tähän mennessä se on aina viipottanut täydellä vauhdilla eteenpäin ja tuskin on edes huomannut keinun liikkuvan.

Maanantaina Heta oli järjestänyt minulle yllätyksen työpäivän aikana. Kotiin tullessa lattialla odotti oksennus, joka koostui männyn neulasista, kaarnasta ja yhdestä ehjästä kävystä vatsanesteillä höystettynä. En ole vieläkään ratkaissut, että missä vaiheessa Heta on nämä herkut popsinut, kun seassa ei kuitenkaan ollut ollenkaan ruokaa. Edellisen ruoka-ajan jälkeen oli käyty vain aamulenkki, joka meni koko ajan hihnassa. Minä en voi ymmärtää, miten en ole huomannut koiran popsivan käpyjä!

Läpimurto kepeillä

2006-11-13T22:49:00.000+02:00

Ensimmäistä kertaa kokeiltiin Hetan kanssa 12 kepin sarjaa. Ja hyvinhän se tyttö jaksoi. Toiseksi viimeisen kepin kohdalla meinasi keskittyminen herpaantua, kun edessä näkyi makupalakippo, mutta onneksi tyttö teki homman nätisti loppuun. Ehkäpä seuraavaksi voidaan siirtyä keppiharjoitteluun ilman apuohjaajaa...

Rengas on ollut ongelmana siitä lähtien, kun siirryttiin maxi-renkaalle. Välillä sujuu, mutta välillä taas ei huvita hypätä. Tässäkin onneksi on näkyvissä valoa tunnelin päässä. Tänään Heta hyppäsi renkaan ilman ainuttakaan kieltäytymistä.

Ja jälleen tänään sai huomata, että agilityn vaikein osa on se ohjaaminen. Ainakin näin aloittelijalle on erittäin vaikeaa ajoittaa ohjaamista, hidastella ja kiihdytellä oikeissa kohdissa. Aina välillä toivoisi myös niitä silmiä takaraivoonkin, kun itsensä hahmottaminen kentälle on niin vaikeaa. Jotenkin sitä välillä unohtuu keskittymään koiraan, että ei huomaakaan kun esteet jotenkin ilmestyy siihen omien askelten eteen. Edessä taitaa olla pitkä ja kivinen tie ohjaajaksi opettelemisessa.

Oulun näyttely

2006-10-09T12:20:00.000+03:00

Käytiin lauantaina Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Heta peitsasi, haukkui juostessa ja arvosteluun saatiin Hetalle yksi vuosi ikää lisää. Joten ihan putkeen ei mennyt, mutta punaiseen nauhaan olin erittäin tyytyväinen. Tällä tavoin Hetaa kommentoi tuomari Austin Long-Doyle Irlannista.

3 1/2 years. Good mouth. Nice eyes. Strong expression. Would prefer more reach of neck. Good topline. Would prefer more angulations behind. and the tendency to pace on the move.

Päiväkirjaharjoitus

2006-09-30T16:03:00.000+03:00

Ajattelin jälleen kerran uudistaa ja muodistaa nettisivuja. Hetakin saa siis ihka oman päiväkirjan, johon on tarkoitus kirjoitella kuulumisia ja muuta mukavaa. Tarkoitus olisi, että sivut palvelisivat myös jonkinlaisena treenipäiväkirjana, josta voisi seurata harrastusten etenemistä. Mutta aika näyttää, mitä näistä tulee.