Vuosi vaihtui rytisten

Uusi vuosi ei alkanut kovinkaan mukavissa merkeissä. Vuoden vaihteen juhlinta herätti Hetassa paukkuarkuuden. Pari ensimmäistä vuotta meni Hetan kanssa hyvin. Rakettien pauke sai aikaisemmin aikaan lähinnä vain katseen valpastumisen ja korvien höristelyä. Nyt oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Neljän jälkeen alkoi paukuttelu ja samalla alkoi tärinä ja läähätys. Pikaisella pissillä oli kuitenkin käytävä ennen kuin varsinainen sota alkaisi. Hieman ennen kuutta alkoi varsinainen tauoton pauke, joka välillä tuli läheltä ja välillä vähän kauempaa, ja kesti yli puolen yön.

Hetan stressi oli pahimmillaan 18-20 välisenä aikana. Ruokakaan ei maistunut. Illan mittaan olo taisi hieman tasoittua, koska läähätys ja tärinä lakkasi jo ennen paukuttelun vähenemistä. Stressi taisi kuitenkin laueta paremmin vasta aamuyöstä, jolloin Heta alkoi aukoa illalla herkuilla täytettyä vessapaperirullaa. Mutta jotta ei olisi päästy liian helpolla, niin aamusella 5-6 välisenä aikana joku myöhäinen juhlija pamautteli valtavan määrän oikein suuria raketteja tosi lähellä meidän taloa. Kumma kyllä Heta ei näistä suuresti hermostunut, vaan tyytyi ainoastaan nostamaan pään ylös ja kuuntelemaan herkeämättä kovaa pauketta.

Suurinpana huolena on, että kuinkahan tästä paukkuarkuudesta joudutaan kärsimään jokapäiväisessä arkielämässä. Tänään aamulenkillä Heta jarrutteli ulko-ovella eikä olisi halunnut tulla pihalle. Lenkille päästiin ja välillä oli tosi mukavaakin, kun retuutettiin keppejä. Mutta sitten kuului pari kaukaista pamausta ja loppu matka meni täristessä ja läähätellessä. Johtuiko tämä vain viime yön jälkeen korkealle jääneestä stressitasosta vai panikoidaanko tästä lähtien aina jokaista pikku kolahdusta? Ainakaan paukuista ei päästä ihan heti eroon, koska pikku paukkuja kuuluu varmasti pitkin koko tämän viikon. Ensi vuonna tiedän varautua vuoden vaihtumiseen jonkinlaisten rauhoittavien aineiden kanssa.