Esimakua ilotulituksesta

Tänään saatiin hieman esimakua vuodenvaihteen ilotulittelusta. Joku ei oikein malttanut odottaa raketteineen uuden vuoden juhlintaa, vaan paukutteli taivaalle 5-6 rakettia. Raketit eivät ole olleet Hetalle suuri ongelma, mutta kyllä se niihin reagoi. Nytkin pari ensimmäistä paukausta meni mukavasti. Mutta kun raketteja pamahteli lisää, niin Hetankin jännitys kasvoi. Heta vilkuili minuun turvaa hakien ja häntä painui jalkoja vasten (tosin ei vielä massun alle). Viimeisten pamausten kohdalla alkoi kävelytahti kasvaa ja tytteli pälyili ympärilleen varsin epäilevästi. Onneksi raketit loppuivat ja 10-15 minuutin kävelyn jälkeen ei Hetassa ollut enää huomattavia jännityksen merkkejä.

Agilitya ja käpyherkku

Maanantain treeneissä koin vaihteeksi itsekin onnistumisen riemua. Tehtiin kolme rataharjoitusta, joista kaksi mentiin läpi ilman pienemmiksi pätkiksi pirstomista. Onnistuneilla radoilla esteitä oli 5-8 kpl ja radat koostuivat hypyistä, putkista ja pöydästä. En tiedä oliko onnistumisen takana Hetan kehittyneet taidot minun huitomisen tulkitsemisessa vai osasinko todella ohjata hieman aikaisempaa paremmin. Ihan sama miten asia on, onnistumisen tunne oli loistava.

Treeneissä kokeiltiin ensimmäistä kertaa suoria keppejä (aikaisemmin vinot kepit harjottelun helpottamiseksi). Suorat kepit menivät ihan siinä missä vinotkin, joten hyvältä tuntuu. Keinua kokeiltiin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Ensimmäistä kertaa huomasin, että Heta osasi hieman jarrutella vauhtia keinun alastulossa. Tähän mennessä se on aina viipottanut täydellä vauhdilla eteenpäin ja tuskin on edes huomannut keinun liikkuvan.

Maanantaina Heta oli järjestänyt minulle yllätyksen työpäivän aikana. Kotiin tullessa lattialla odotti oksennus, joka koostui männyn neulasista, kaarnasta ja yhdestä ehjästä kävystä vatsanesteillä höystettynä. En ole vieläkään ratkaissut, että missä vaiheessa Heta on nämä herkut popsinut, kun seassa ei kuitenkaan ollut ollenkaan ruokaa. Edellisen ruoka-ajan jälkeen oli käyty vain aamulenkki, joka meni koko ajan hihnassa. Minä en voi ymmärtää, miten en ole huomannut koiran popsivan käpyjä!

Läpimurto kepeillä

Ensimmäistä kertaa kokeiltiin Hetan kanssa 12 kepin sarjaa. Ja hyvinhän se tyttö jaksoi. Toiseksi viimeisen kepin kohdalla meinasi keskittyminen herpaantua, kun edessä näkyi makupalakippo, mutta onneksi tyttö teki homman nätisti loppuun. Ehkäpä seuraavaksi voidaan siirtyä keppiharjoitteluun ilman apuohjaajaa...

Rengas on ollut ongelmana siitä lähtien, kun siirryttiin maxi-renkaalle. Välillä sujuu, mutta välillä taas ei huvita hypätä. Tässäkin onneksi on näkyvissä valoa tunnelin päässä. Tänään Heta hyppäsi renkaan ilman ainuttakaan kieltäytymistä.

Ja jälleen tänään sai huomata, että agilityn vaikein osa on se ohjaaminen. Ainakin näin aloittelijalle on erittäin vaikeaa ajoittaa ohjaamista, hidastella ja kiihdytellä oikeissa kohdissa. Aina välillä toivoisi myös niitä silmiä takaraivoonkin, kun itsensä hahmottaminen kentälle on niin vaikeaa. Jotenkin sitä välillä unohtuu keskittymään koiraan, että ei huomaakaan kun esteet jotenkin ilmestyy siihen omien askelten eteen. Edessä taitaa olla pitkä ja kivinen tie ohjaajaksi opettelemisessa.