Agilitya ja käpyherkku

Maanantain treeneissä koin vaihteeksi itsekin onnistumisen riemua. Tehtiin kolme rataharjoitusta, joista kaksi mentiin läpi ilman pienemmiksi pätkiksi pirstomista. Onnistuneilla radoilla esteitä oli 5-8 kpl ja radat koostuivat hypyistä, putkista ja pöydästä. En tiedä oliko onnistumisen takana Hetan kehittyneet taidot minun huitomisen tulkitsemisessa vai osasinko todella ohjata hieman aikaisempaa paremmin. Ihan sama miten asia on, onnistumisen tunne oli loistava.

Treeneissä kokeiltiin ensimmäistä kertaa suoria keppejä (aikaisemmin vinot kepit harjottelun helpottamiseksi). Suorat kepit menivät ihan siinä missä vinotkin, joten hyvältä tuntuu. Keinua kokeiltiin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Ensimmäistä kertaa huomasin, että Heta osasi hieman jarrutella vauhtia keinun alastulossa. Tähän mennessä se on aina viipottanut täydellä vauhdilla eteenpäin ja tuskin on edes huomannut keinun liikkuvan.

Maanantaina Heta oli järjestänyt minulle yllätyksen työpäivän aikana. Kotiin tullessa lattialla odotti oksennus, joka koostui männyn neulasista, kaarnasta ja yhdestä ehjästä kävystä vatsanesteillä höystettynä. En ole vieläkään ratkaissut, että missä vaiheessa Heta on nämä herkut popsinut, kun seassa ei kuitenkaan ollut ollenkaan ruokaa. Edellisen ruoka-ajan jälkeen oli käyty vain aamulenkki, joka meni koko ajan hihnassa. Minä en voi ymmärtää, miten en ole huomannut koiran popsivan käpyjä!